LYHYT HISTORIA

Bergamasco on Italialainen paimenkoira, jonka käyttötarkoitus ja alkuperäinen tehtävä on ollut kotieläinlaumojen kuljettaminen ja vartioiminen. Rodun syntyjuuret ovat kaukana ihmiskunnan historiassa. Ensimmäiset kirjalliset kuvaukset rodusta ovat vuodelta 174 eKr. ja rotu on pysynyt lähes muuttumattomana läpi vuosituhansien.

Bergamasco periytyy paimenkoirakannasta, joka siirtyi idästä paimentolaisten mukana ja levisi kun koiria vaihdettiin lampaisiin. Bergamascojen esi-isät asettuivat Alppien alueelle, lähinnä Pohjois-Italian Piedmontin ja Lombardian alueelle, koska siellä lampaiden kasvatus oli kehittyneintä ja ilmasto oli talvella kylmempää kuin muualla. Koirat elivät Alppien alueella eristyksissä ja koirista vain parhaimmat valikoituivat työkäyttöön ja suvun jatkajiksi. Koirista tuli aikoinaan hyvin arvokkaita työkoiria, joiden geneologia haluttiin pitää salassa ja tästä syystä Toisen Maailmansodan aikana Bergamasco oli lähellä kuolla sukupuuttoon. Onneksi rotu saatiin elvytettyä ja samalla luotiin rodulle rotumääritelmä, joka on pysynyt lähes muuttumattomana tähän päivään.

 

LUONNE

Bergamasco on luonteeltaan tottelevainen, tasapainoinen ja harkitsevainen. Alkuperäisen työtehtävän ansiosta sille on kehittynyt erityisen herkkä kommunikointikyky ihmisen eleisiin ja käskyihin ja usein omistajan suhde Bergamascoon toimii vain pienillä eleillä ja merkeillä.

Bergamasco on lapsirakas koko perheen koira, joka samaistaa koko perheen laumakseen. Se rakastaa koko lauman yhdessä pitämissä ja siksi se on erinomainen ystävä ja turva perheen lapsille, joita se pitää lauman erikoisjäseninä ja suojelee niitä mielellään, muttei koskaan liikaa. Bergamascon vaistot ja sisäsyntyinen herkkyys omistajan käskyille ja tunteille tekevät rodusta todellisen ihmisen ystävän, ne todella elävät perheelleen.

 

Bergamasco ei koskaan saa olla aggressiivinen ketään kohtaan. Omistajan seurassa se on  kaikille avoin ja ystävällinen, mutta yksin ollessaan  se voi olla vieraille epäluuloinen tai lähinnä vetäytyvä, muttei koskaan aggressiivinen. Bergamascon alkuperäinen käyttötarkoitus on tehnyt siitä valppaan, keskittymiskykyisen ja henkisesti tasapainoisen. Se tekee mielellään töitä isännän ohjauksessa, mutta Bergamascoa on mahdotonta kouluttaa pakotteella, motivaatio on löydettävä muuten.

 

Bergamasco on vilkas rotu ja etenkin nuoruusiässä kannattaa energiaa kuluttaa aktivointitehtäviin sekä peruskoulutuksen antamiseen. Harrastusmahdollisuudet Bergamascon kanssa ovat rajattomat ja koulutuksessa kannattaa hyödyntää rodun nopeaa mallioppimiskykyä.

 

TURKKI

Turkki on hyvin luonteenomainen tälle rodulle ja sen alkuperäiselle käyttötarkoitukselle. Bergamascon turkki muodostuu kahdesta erilaisesta karvanlaadusta: karkea edestä, kuten vuohilla ja villava takaa kuten lampaalla. On mahdotonta tietää miten turkki on kehittynyt, mutta varmaa on ettei ihminen ole sitä jalostanut. Osasyynä turkin rakenteeseen pidetään rodun alkuperäisiä elinolosuhteita. Työskentely Alpeilla suurissa sää vaihteluissa loi tarpeen turkille, josta sai tehokasta suojaa. Osasyynä turkin erikoiseen muodostumiseen pidetään myös  rodun tehtävää lauman suojelijana, jolloin se tarvitsi suojan villieläinten hyökkäyksiä vastaan. Sudet yleensä hyökkäävät kohti takaapäin ja juuri siksi koirilla on runsas karvapeite takaosassaan. Rodun elvyttäjät tutkivat turkin ”suojakilpiteoriaa” ja olivat yksimielisiä sen paikkansa pitävyydestä. Bergamasco ei ole aggressiivinen rotu, eli se ei hyökkää vaaraa vastaan suinpäin, vaan se käyttää kroppaansa suojakilpenä saadakseen aikaa vetäytyä uusilta hyökkäyksiltä ja samalla turkki suojasi sitä pedon hampailta.

 

Bergamascon turkki alkaa huovuttua pikkuhiljaa 6kk jälkeen itsestään. Turkki muuttuu takkuisen näköiseksi, mutta sen annetaan vain olla ja kasvaa rauhassa. Pikkuhiljaa turkkiin alkaa muodostumaan selviä laatan alkuja ja joillakin koirilla laatanalkuja voidaan jakaa ”repimällä” huovuttunutta villaa kapeammiksi levyiksi. Turkin ”repiminen” on koiralle täysin kivutonta. Kun turkki on noin kaksivuotiaalla koiralla tehnyt selvät laatat, niin sen jälkeen turkki saa kasvaa omia aikojaan. Täydessä mitassa turkki on 5-6vuotiaalla koiralla ja turkkia voi tämän jälkeen lyhentää mikäli se näyttää kasvavan liian pitkäksi.

 

Bergamascon huomiota kiinnittävä turkki on helppohoitoinen. Siitä ei lähde irtokarvaa laatoittumisen jälkeen ja  sitä ei tarvitse harjata kuin päästä ja hännästä jossa laattoja ei usein ole. Turkin hoito koostuukin lähinnä oksien ja risujen nyppimisestä turkista ja turkin pesemisestä sen ollessa likainen. Bergamasco on itsekin tarkka turkistaan ja huoltaa sitä mielellään. Ihmisen korviin kuuluu vain pieni nakerrus ja mussutus, kun koira makaa pitkään lenkin jälkeen paikoillaan ja kaivelee turkkiaan. Lopulta koiran noustessa lattialta on siihen ilmestynyt kasa pieneksi silputtua roskaa, jonka koira on kaivanut turkistaan.

 

TERVEYS

Bergamascot eivät Suomessa kuulu Pevisan piiriin, eli niiltä ei rekisteröimisen ehtona vaadita mitään terveystutkimuksia. Satunnaisia koiria on kuitenkin Suomessa ja muualla maailmalla lonkka- ja kyynärnivelkuvattu ja tulokset ovat olleet tasalaatuisesti A-D välillä, samoin kyynärnivelkuvaus tulokset ovat olleet laidasta laitaan. Bergamascolla ei ole havaittu mitään perinnöllisiä sairauksia, tosin yksittäisiä tapauksia useista sairauksista on tavattu. Bergamascoa hankkiessa kysele pentueen vanhempien mahdollisista terveystutkimuksista tai suvun sairauksista.

 

ULKONÄKÖ

Bergamasco on yleisolemukseltaan keskikokoinen, neliömäinen ja vankkarakenteinen

koira. Se on hyvin ketterä koira ja rakastaa kiipeilyä, vaikka täydessä turkissa oleva koira voikin antaa harhaanjohtavan vaikutelman kömpelöstä koirasta. Bergamascon askel on kevyt, vapaa ja pitkä. Liikkuessaan se pitää päätä matalalla, häntä nousee rungon jatkeeksi, mutta se ei nouse yli selkälinjan.

Päässä, rungon etuosassa ja hännässä turkki on karkeaa ja siksi niissä on usein myös vähemmän laattoja tai ei ollenkaan kuin takaosassa. Takaosassa on runsaasti villavaa laattaa ja laattojen tulee olla leveitä, ei naruja kuten Pulilla ja Komondorilla.

 

ROTUMÄÄRITELMÄ